Oli muuten hätää myydä asti 9 vuotta sitten! Juoksi useampi ihminen, eläinlääkäri mukaan lukien taas meidän huushollin takia. Minulle niin rakas Cola syntyi 9 vuotta sitten, eikä millään maailman helpoimmalla tavalla. Colan Sanna-kummitädin kanssa konsultoitiin puhelimessa se aika että Raisa ehti ajaa kylältä meille.

Sinä aikana ehti tapahtua paljon - Cola jäi kiinni synnytyskanavaan, Nuka repesi totaalisesti ja vuoti verta niin että säkkituoli missä aloitti synnyttämään oli hulleisillaan verta. Colan väri oli jäänsininen ja Nuka- emon verenpunainen - täydelliset vastakohdat toisilleen! Vuorotellen Sannan kanssa elvytettiin Colaa ja koitettiin tyrehdyttää vuotavaa äitikoiraa- hoin vaan ääneen että se pentu on narttu ja katsotaan vaan niin muita narttuja ei synny. 

Raisa juoksi meille sisälle autoltaan kuin elokuvissa lääkärilaukun kanssa ja alkoi hoitamaan Nukaa. Samaan aikaan totesin Sannalle että ota tämä pentu minulta pois, elvytän kuollutta turhaan, kuin tämän olisi joku kuullut -Cola päästi ensimmäiset rahinat limakeuhkoistaa. Silloin pieni retonin pentu palasi rajan takaa takaisin, olemaan se minun elämäni bretoni.

Ei tainnut olla Cola kuin 3 viikkoa niin yksinoikeudella neiti aloitti nukkumaan aamun jatkounet varhaisen aamupalan jälkeen mamman tyynyllä. Se oli ihan jääkö meille retonin pentu tästä pentueesta ja kuka se on - se on tietenkin oma Cooki-muru 

Cola toivottaa Jade-siskolleen ja muille veljilleen hyvää syntymäpäivää!