agiliidosta  ja keskittyy vaan oikeisiin töihin. Koko mennyt vuosi tämä pelko on ollut takaraivossa ja nyt se on kohdattava. Kuitenkin koiran hyvinvointi on se mikä on ykkösasia mutta ottaa se vaan päähän niin tautisesti kun just päästiin agissa "voiton puolelle" eli koira alkoi osaamaan kuin ajatus ja yhteistyö oli niin sujuvaa.

Kaikkihan alkoi silloin vuosi sitten Robin ekoista kisoista. Maalisuoralla viimeisellä hypyllä koiruus tuli vinosti alas kun katsoi minua taaksepäin ja sen jälkeen alkoi ontuminen. Pitkin syksyä ja talvea selkää sitten hoidettiin ja saatiin se siihen kuntoon että tuli lupa treenata. Hierottu on koko ajan säännöllisesti mutta kyllä selkä kipeytyy sen verran nopeasti ja eri tavalla kuin tytöillä että sairaseläke tästä lajista on pakosta edessä. Fysiikka kun pitää olla 110 % kunnossa että voi itseään särkemättä mennä - koira kun ei vauhdin hurmassa säästele itseään kun himo mennä esteitä on niin suuri.

Ei anna ohjaajan omatunto periksi treenata kun tietää mikä on parhaan kaverin tilanne vaikka treeneissä mennään sata lasissa