Koiruus siis saapui meille aikaisemmin kuin minun "jakaantuminen". Suuri kiitos tästä kuuluu Kirsille joka toimi mustan neidin kuljettajana. Nimeä neidillä ei vielä ole, virallisesti Savali You only You, rodultaan siis suursnautseri. Ei meillä kyllä ikinä ole ollut noin rauhallista koiranpentua - ei voi verrata edes samana päivänä AD/HD bretoniin. Vaikka retku olisi kuinka väsynyt niin ei siitä koskaan noin rauhallista saa....

Ei ole meillä Juha muuten koskaan aiemmin lähtenyt aamulla viemään koiraa aamupissille, on ollut aika tiiviisti tähän asti minun heiniä...Aamulla kun katsoin ikkunasta kaksikon menoa niin sanonta että koira on ihan isäntänsä näköinen pitää kyllä paikkansa. Kyllä näiden olemus ja meno oli sen näköistä niin kuin aina olisivat olleet yhdessä. Tosin Juha ei ole yhtä karvainen

Nikistä partakoira tykkää ihan älyttömästi - heti kun tapasivat niin meni pojan kainaloon. Kissat oli samassa kastissa, terve vaan ja matka jatkuu. Koirista pojat ottivat aika jäykästi tulokkaan vastaan, Tocaa nyt ei tarvitse edes miettiä mitä se sanoo, mutta Rudi ja Robi ihmettelivät myös ilmestystä. Tytöt kävivät haistamassa ja totesivat että tuommoinen karvanaama siis näyttää muuttaneen meille.  Cola on olevinaan tosi taitava ja komentaa heti jos pentu tekee semmoista mikä on kielletty.

Omaa jaksamista olisi vielä se 12 tuntia ja muutama minuutti päälle niin sitten saisi Juha sen uuden vuosimallin tulokkaan. Jospa tulokas kuuntelisi isiä... Niki totesi eilen illalla että kun hän menee isin kanssa ampumaan raketteja, äiti voi lähteä kävelemään jo sairaalaan - sitten vauva saa syntyä...