Iltapäivällä alkoi juuri sopivasti sataa hieman ja niinpä kerroin Qiralle että sateen loputtua lähdemme aarteen etsintään. Märässä metsässä kaikki tuoksut ovat parhaimmillaan.

Niinpä pieni retonin alku jäi peräkonttiin odottamaan kun kävin aarteen piilottamassa. Sitten lähdimme yhdessä kävelemään "karttaan" merkittyä paikkaa kohti ja ei aikaakaan kun aarre oli merkattu. Etujalka nousi ilmaan, häntä meni ihan kaarelle ja koko pienen koiran kroppa jähmettyi kivikovaksi.

Aikansa Qiran siinä tuoksua ihmeteltyään menimme yhdessä katsomaan mitä siellä oli ; koppelo oli tämä uusi tuttavuus. Ota-käskyllä neiti tarttui empimättä siipeen kiinni ja alkoi retuuttaa lintua pitkin ja poikin. Aarre oli sen verran hyvä löytö että miele olisi tehnyt viedä se kauaksi mammalta piiloon, mutta korvat olivat sen verran kuitenkin kuulolla että oikea suunta löytyi. Luovutus olikin toisinto äidistään- pissi tulee alle kun kehutaan niin kovasti ja tilanne on niin ihana....

Sama toistettiin pari kertaan ja sitten koiruutta nukuttikin hyvin. Sillä aikaa lähdimme isojen kanssa ajamaan pyörällä. Koko 10 kilsan lenkin aikana oli jengin vaikea pysyä oikeassa askellajissa. Pyörän kanssa kun ei laukata vaan ravataan. Colalle varsinkin ravilla toisten vauhdissa pysyminen teetti vielä tässä vaiheessa työtä, mutta kohta on potkua rouvankin askeleessa kun vaan malttaa tehdä pitkillä lihaksilla töitä.