Menneenä perjantaina oli Kiuruvedellä keskustassa joulunavaus. Ohjelmassa oli ilotulitusta ja kaikkea kivaa. Meidän kohdalla tästä kaikesta vaan tuli todellinen painajainen koko illaksi joka onneksi kerrankin päättyi hyvin.

Isukki oli tullut töistä ensimmäisenä kotia ja laskenut koirat ulos pissille. Kohta oli takaovella jysähtänyt kun koirat olivat yrittäneet tulla ovesta läpi - tai lähinnä Sasu joka oli säikähtänyt ilotulitusta. Miwa oli ulkona kanssa, säikähtänyt myös, sännännyt aidasta läpi ja syöksynyt kohti keskustaa. Ensimmäinen näköhavainto tuli naapurista joka oli nähnyt koiran juoksevan henkensä edestä maxin pihaan ja tankkauspisteen tankkien alle piiloon.

Seuraava havainto saatiin sitten hetken kuluttua kun Miwa syöksyi keskeltä risteystä autojen välistä suihkien sillan kautta junakiskoille ja katosi jälleen pimeään. Hetken kuluttua joku ihana ihminen tuli kertomaan että Miwa oli juossut isoa tietä pitkin pois keskustasta jälleen autoja väistellen. Tässä vaiheessa alkoi epätoivo olla jo aika iso. Olimme pari kertaa nähneet koiran aika läheltä eikä se ollut moksiskaan meistä - tuijotti lasittuneella katseella ja säntäsi pakoon kuin villieläin.

Sitten menikin pari tuntia ilman mitään havaintoa, ajelimme vain pimeässä ristiin rastiin ja toivoimme että koira löytyisi elävänä. Fannin muisto hiipi takaraivosta esille ; eihän siitä ollut kuin kaksi vuotta ja kohtalo näytti toistavan itseään. Sitten aivan yht äkkiä Miwa oli kävellyt pimeästä metsästä suoraan iskän ja Johannan auton eteen. Johanna oli varovasti mennyt autosta ulos, kiertänyt auton taakse piiloon ja alkanut hyräillä hiljaa. Miwa oli tuntenut mammansa äänen ja varovasti kiertänyt auton taakse. Koiruus oli onneksi mennyt niin lähelle että Johanna oli ylettynyt tarraamaan turkkiin kiinni. Ja semmoisella otteella että pysyy. Hetken päästä Miwa oli rauhoittunut syliin ja seikkailu oli onnellisesti ohi.

Johanna, iskä, äiskä ja Patu pääsivät vaihtamaan kuivat kamppeet päälle. Jokainen oli pimeässä seikkaillessa astunut lätököihin, tippunut ojaan tai muuta kivaa...Ja Miwa pesulle. Kyllä meni koira nopeasti sen näköiseksi kuin olisi kuukauden samoillut metsässä.

Mitä tästä taas opimme - pitäisi laittaa itselle kissan kokoisilla kirjaimilla tehty lappu kun jotain poikkeavaa on tiedossa kun ei kaikkea voi näköjään muistaa. Kyllähän uuden vuoden muistaa mutta että tämmöiset ylimääräiset räiskinnät....Ja mitä se pauke on ollut keskustassa kun meillä asti tuntui että ikkunat helisee...

Johanna ja Jarkki veivät lauantaina Rudin, Qiran, Köpin ja Vickyn sinne silmätarkastukseen ja kaikki olivat onneksi terveitä. Ei minun tarvinnut etsiä valaan kokoista piilopaikkaa että pääsen Mariaa pakoon ; uhkasi nimittäin polttaa minut roviolla jos Vickyn silmät ovat sairaat. Niin noidille tehdään   Tämän kaiken takana on Vickyn kirjanimi joka on Dimma - mikä kuulema tarkoittaa usvaista ja sumuista...minulla kun on vähän taipumus nimetä noita koiria kuulema enteellisesti....höpsis...

Lauantain maastotreenit menivät ihan mukavasti kaikkien koirien osalta, niin omien kuin vierailevien tähtien kanssa. Sunnuntai menikin sitten jännätessä Lumijoen kokeen tapahtumia. Onneksi ei tullut turha reissu ; Peto AVO 2-tulos, 60 pistettä ja Papu AVO 3-tulos,58 pistettä. Voi huisi, nyt pitäisi vielä saada Pedolle se viimeinen serti ennen juoksun alkua

Nyt alkaa vielä tämän vuoden viimeisten tavoitteiden työstäminen toden teolla ; Rudi ja Robi. Muuten syksy on mennyt niin kuin olimme suunnitelleet ; Vaari valioksi, Qiralle joku nuorten luokan tulos ja Papulle joku avoimen luokan tulos, Pedolle tulokset ennen pentuja ja nyt sitten vielä pojat . Eipähän lopu tekeminen  Tämän kaiken seurauksena isukki on saanut aikaan porukoilla muutoksen. Niin kauan kuin minä muistan niin siivouspäivä on ollut lauantai - nyt se on torstai. Eihän sitä muuten jää tarpeeksi aikaa treenata koiria ennen pimeää