ja paljon käveltyjä kilometrejä. Nukuttaa niin että silmät ei meenaa pysyä auki ja sydän hyppää kurkkuun joka kerta kun puhelin soi

Meidän Nuka hävisi eilen aamulla. Laskin koirat aamupissille ja muutaman minuutin jälkeen menin ottamaan unikekoja takaisin sisälle niin Nukaa ei näkynyt. Odottelin tovin, ei näy vieläkään. Ja nyt ollaan odoteltu jo 28 tuntia ja mummosta ei ole havaintoakaan. Eilen etsittiin omien koirien kera ja apuna oli muutama vieraskin etsijäkoira. Mutta ei mitään, ei yhtään mitään havaintoa Nukasta.

Tänään jatketaan, jospa me meidän naarasleijona löydettäisiin. Mutta on tämä epätietoisuus sydäntä raastavaa....