on päästettävä irti vaikka se kuinka sattuu ja tuntuu pahalle. Eilen kun tulin kotiin niin Nuka käveli pää kallellaan vasemmalle puolelle ja kun katsoin Nukaa silmiin niin vasen silmä oli vetäytynyt syvälle päähän ja ihan kuin se olisi karannut silmän sisänurkasta kohti ulkonurkkaa. Eläinlääkärissä käynti paljasti sen mitä osaisin jo epäillä ; Nukalla on alkanut pettää hermosto ja mummo on saanut jo kasvohalvauksen. Kukaan ei osaa sanoa paljonko aikaa on jäljellä mutta onko meillä oikeutta pitää Nuka väkisin täällä.

Lääkärit epäili että Nuka katosi juuri tämän asian takia. Hermoston pettämisen seurauksena Nuka menetti suuntavaistonsa ja eksyi kotipihassa ja alkoi paniikissa vaan vaeltamaan kohti tuntematonta päämäärää. Kun minulta kysyttiin tunsiko Nuka meidät kun mentiin mummoa hakemaan niin nyt kun ajattelen asiaa niin eihän Nuka tuntenut - se olisi varmaan hoiperrellut minusta ohi jos en olisi sitä syliini kaapannut.

Koko viikonhan Nuka on ollut tosi väsynyt ja liikkunut hoiperrellen mutta luulin että se on vaan siitä vaeltamisesta väsynyt. Mutta kyllä syy taitaa valitettavasti olla ihan muualla ja tätä emme taida enää selättää vaan rakkaudella. Meidän naarasleijonan liekki alkaa sammumaan, Nuka joka on aina pitänyt kaikista muista huolta, ei ikinä ole ollut paha kenellekään, ei koskaan... Luonnetesti tuomarikin sanoin aikoinaan kun hyökkäys kohdistui Nukaan että Nukan ilme oli sellainen että jos sinun pitää lyödä minua niin lyö.

Edessä on siis se pahin, kantaa Nuka viimeiselle matkalle