Meidän vanhin kissa Linda alkoi alkuviikosta oksentelemaan. Eilen illalla sitten silittelin Lindaa ja huomasin että mahassa tuntuu iso kova möykky. Totesin Juhalle että huomen aamulla mennään lääkäriin ja voi olla että on viimeinen reissu. Ja niinhän siinä sitten kävi - kova möykky oli maksa mikä ei enää toiminut. Toiselle munuaiselle oli jo käynyt samoin. Ruokavaliolla ja lääkityksellä olisimme saaneet hieman lisäaikaa mutta kissan silmistä oli nähnyt jo pitkin viikkoa kuinka kipeä se oli. Silloin on vaan aika päästää irti.

Linda oli kaiken kaikkiaan ihan oma lukunsa. Se löytyi Kuopiosta alle 3 viikkoisena, silmät olivat vielä kiinni. Monta kuukautta meillä syötiin tuttipulloa ja Nuka pissitti ja kakatti pikkukissan. Linda ei ollut koko elämänsä aikana yhtään yötä poissa kotoa. Tulit luokse viheltämällä, toimit kuin koira. Kotipellolle kun lähti koirien kanssa lenkille Linda seurasi takuuvarmasti perässä. Jos menimme kissan mielestä liian kauaksi kotoa perästä kuului naukumista ja marmatusta.Talven alkaessa Lindasta tuli kokonaan sisäkissa ja sitten keväällä kun pihalaatat olivat sulat ja kuivat pystyi lähtemään taas ulos - ettei valkoiset tassut kastuneet.

Ennen Lindaa en ollut yhtään kissaihminen. Minun mielestä kissat eivät pysyneet kotona, tekivät mitä tahtoivat, eivät olleet siis niin kuin koirat. Mutta Linda teki niin suuren vaikutuksen omana persoonana että meillä tulee varmaan aina olemaan kissa. Sen sinä Linda sait aikaan.

Kiitos näistä 10-vuodesta mitä saimme sinun kanssasi viettää. Hyvää matkaa ystävien luokse.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä pienoisen sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.

Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,
nukkua saat sinä tähtien heijaan.