Onpas mennyt viikko sillai että ei ole paljoa kiinnostanut kirjoitella yhtään mitään :/ 

Ihan jos aloittaa viime vkolopusta niin lauantaina kokeessa Rudi teki sitten elämänsä ensimmäisen paukkunoudon!! MURR!! Ja jotta siinä ei olisi tarpeeksi niin ärsytystä niin Cola tuli metsältä kolmella jalalla. Yö menikin sitten yhdessä valvoessa kun Cola ääneen itki kun jalkaa koski vaikka sai tuhdin annoksen kiparia. Sunnuntaina kuvattavaksi ja luusto nyt siellä oli ehjä mutta jalassa on hermohalvaus!!! Yhä jalka roikkuu aivan kuin se olisi kokonaan irtonainen kappale koirasta. Paikallaan seisoessa Cola sentään jo yrittää laittaa jalan maahan mutta ei se oikein tottele...

Ja Rudin kohtaloksi koitui sitten sunnuntaina Rudia ovelampi kukko joka juoksutti pienen retonin ihan solmuun... eli tulossaldo ei ollut viikonlopulta kovinkaan korkea...

Viikko ei sitten alkanut yhtään paremmin kun Nuka meni huonompaan kuntoon. Tiistaina sitten sain kohdata todellisuuden ja saatella Sylvi höppänän viimeiselle matkalle - en kyllä olisi sinusta Nukke Nieminen halunnut vielä luopua, ikävä on suunnaton mutta tiedän että nyt sinun hyvä olla on....

Samalla itkulla luovuin sitten Vaarista, nyt ei enää vaivaa miesten vaivat Vaaria vaan saavat yhdessä juosta Nukan kanssa pitkin sateenkaari siltoja... Kiitos Rocci näistä vuosista mitä saimme yhdessä viettää, voi kun olisit saapunut elämäämme jo aiemmin. Opetit meillä paljon ja jätit hienon sukupolven kasvamaan jälkeesi...

Totesin tiistai iltana että on ota enää yhtään koiraa niin sitten ei tarvitse enää luopua kenestäkään...