tämän totuuden läpikäymisen...paljon on tapahtnut siitä kun on edellisen kerran ehtinyt kirjoittamaan. Suurin syy tähän saamattomuuten on varmaan se että aloitin työt. Ei siinä mitään jos olisin palannut "juurilleni" mutta kun aloitin aivan uudessa paikassa niin on hieman opettelemista...mutta joutuupahan aivot töihin ja opettelemaan jotain uutta

Petoset ovat kasvaneet jo isoiksi retkuiksi ja meillä onkin viimeinen viikko menossa koko porukalla. Petokin pääsee lähtemään omaan kotiin - tosin seurakseen saa yhden ipanoistaa mutta kait se on pienenpi paha kun vaan pääsee kotiin. Anssi kävi reilu viikko sitten Petoa katsomassa ja jälleennäkemisen riemu oli käsin kosketeltavissa. Iso koira pissi alleen, huusi ja ulisi, pyöri ja kiehnäsi... meillä paikalla olleella kolmella naisihmisellä tuli kyyneleet silmiin. Sitten kun Anssi lähti niin Peto katsoi pää kallellaan ukon perään - totesin vaan että älä huolehdi, kohta ukko tulee sinut hakemaan. Peto katsoi hetken minua silmiin ja meni sitten rauhassa nukkumaan omalla paikalleen, aivan kuin todeten että eipä tässä sitten hätää, odotellaan vaan tovi.

Tänään Peto oli ensimmäisen päivän tarhassa erossa pentusistaan. Äsken vaan sitten tyhjennettiin tisuja vain sen verran kuin oli pakko. Tästä pirttihirmusta on tullut todellinen äiti - se syöttää koko laumaansa yhä antaumuksella, makaa selällään ulkona kuraisessa maassa ja antaa pentujen rymytä päällään. En ihan heti olisi uskonut että Peto joka on koko ikänsä ollut niin minä ite ja omaa egoaan täynnä kokee näin suuren muutoksen. Kyllä siinä  kyynel tulee silmään kun pikkumusta lähtee ; on se sen verran kauan ollut meillä että kiintynyt siihen on. Niki laskee päiviä milloin meidän talo tyhjenee - en tiedä iloiten vai surren....

Meidän retkulauma ehti pyörähtää tässä välissä myös Ruottin maalla metsällä. Arpaonni suosi Rudia, Qiraa ja Papua. Tilanteita oli ollut ihan kivasti ja jokainen koira sai onnistumisia. Qira nyt vaan loppuviikosta oli unohtanut mitä tottelevaisuus on, oli haistatellut isukille mennen tullen palatessa kunnes arki koitti kotiin tullessa. Qira kyllä tietää mitä tottelevaisuus on ja siihen ei tarvittu kuin muutama hetki ihan perustottista niin muisti palautui....onneksi tuo koira on niin ahne... Mutta kun tuo meidän Tinti on mitä on...

Rizu on aloittanut Juhan kanssa viikottaiset tottistreenit Iisalmessa ja minä koittanut käydä agissa samoin viikoittain karvaturvan kanssa. Retkut saavat nyt keskittyä fasujen kiusaamiseen ja kun olen saanut hieman kuntoa itselleni niin sitten mennään kisaamaan agissa. Tällä kunnolla on ihan itsepetosta lähteä kisaamaan - ei mitään mahdollisuutta suorittaa ehjää ja vauhdikasta rataa niin suotta sinne menee rimpuilemaan. Tulee vaan paha mieli. Tosin näin jo unta että säännöt olivat muuttuneet, en päässyt edes rataantutustumisessa 6 estettä pidemmälle. Siellä oli kaiken valtakunnan uusia esteitä, laskutehtäviä yms...oiskohan liian pitkä aika kisaamisesta...

Roisto kävi myös lonkka- ja kyynärkuvissa. Tuloksia tässä odotellaan. Silmät olivat terveet. Massaa neidille on tullut ihan kivasti ; säkäkorkeus on 66 cm ja painoa 39.8 kg. Ei siis ihme kun tuntuu välillä että lentoon lähtee kun neiti taklaa tai taistelee lelusta....Saipahan Juha sitä mitä tilasi. Oli niin vastahankaan nartun suhteen kun ne ovat niin pieniä ja kevyitä. Rizu kun olisi urokseksi myös ihan hyvän kokoinen