Kyllä on ollut koirat onnessaan kun ovat saaneet olla torstai iltapäivästä sunnuntai iltaan vapaana pihalla ja touhuissa mukana. Torstaina iltapäivällä lähdettiin koko jengi metsälenkille. Itse tuli tallustettua noin ruhtinaalliset 500 metriä tunnin aikana Qiran ja Rudin tutkiessa metsän kaikkia koloja ja hajuja. Isot kyllä juoksivatkin siitäkin edestä ja jopa Miwa innostui juoksemaan toisten kanssa eikä pyörinyt jaloissa- Sannista nyt puhumattakaan. Vähän kun vihelsi niin koiria sinkoili tulla joka puolesta metsää- ei me äiti kaukana olla!

Perjantaina tehtiin kotona kylmän linnun noutoa. Isot tekivät kaiken jälleen rutiinilla, niistä on turha edes mainita. Papulle noutolintuna oli uusi tuttavuus, fasaani, joten piti ensin tarkistaa onko tämän noutaminen turvallista ja sallittua. Mutta hienosti fasupala sitten sieltä tuli. Qira ei ehtinyt katsomaan mitä oli tarjolla vaan tarrasi omaan tuttuun tyyliinsä kiinni niin että pysyi. Ensin meenasi lähteä viemään lintua omaan piiloon mutta sitten toi kauniisti, istuen luovutus ja pissi alle.... ihan kuin äitinsä... se on vaan iiihaanaa...

Lauantaina suuntasimme mökille opettelemaan Qiran kanssa uimaan. Olihan se vesi aika ihmeellistä kun sinne pieni retonin alku "upposi" ja se lainehti sillai hassusti. Mutta yhdessä mentiin porkkaamaan ja sitten noudettiin sorsaa kahluu syvyydestä. Sorsa tuli maille asti ja lopun tiedättekin... onneksi vettä valui koko koirasta muutenkin ;)

Robi teki muuten hyvän vesityön mutta tiputti rantaan. Sitten porkattiin pitkin rantaa ja käytiin välillä rannan puolella istumassa. Tosin herran katseesta huomasi että vedestä oli kiire autolle...juoksussa olevan Nuka-äidin luo. Mutta kun töihin on ruettu niin työt tehdään loppuun. Colan uiminen oli hieman ruosteessa vielä talven jäljiltä mutta kyllä se lintu sieltä tuli. Tämän jälkeen saakin olla aikalailla varma että loppu menee putkeen. Papun kanssa toistettiin sama kuvio kuin Qiran kanssa. Ikäeroa on koirilla pari vuotta mutta samoja juttuja tehdään. On ne vaan niin eri luontoiset kaverukset.

Sunnuntaina oltiin sanan mukaisesti porukalla kukkapenkissä. En tiedä tuliko enemmän tuhoa kuin hyötyä kun Niki kitki rikkaruohoja kaverina ; no kaikki mikä kasvaa on lapsen mielestä rikkaruohoja ja Qiran ja Papun mielestä ne täytyy kaivaa ainakin semmoiset 40 cm syvyydestä ylös.... huoh mutta onpahan kitketty.

Maanantaina oli paluu arkeen ja tarhaelämä kutsui kavereita aamulla. Kyllä katsoivat hölmöinä että mikäs pikaloma tämä oli- no juuri sellainen. Tosin itsellä juhlafiilis vaan jatkui. Tuskin olin "toipunut" Ruutin lonkkatuloksesta niin sain tietää että Papulla on MYÖS TERVEET LONKAT! Ei tosin parasta A-luokkaa, mutta terveet. Sekin on bretonille tot hyvin. Äidin pieni Paa ;)))

Iltalla kotona tehtiin sitten vaihteeksi hieman agiliitoa. Keppien sisäänmenoa parin aidan kera ja rengasta. Robi alkaa tajuta pujottelun idean eli jokohan uskaltaisi kisaamaan. Qira oli touhussa myös mukana opettelemassa putkea ja eteenmenoa. Neiti katsoi vaan ihmeissään että kumma mamma kun on onnessaan kun juoksen suoraan kupille syömään makupaloja. On se vähästä onnellinen.... 

Roci-herra kävi myös vesillä ; tuloksena 2 vesityötä. Toisessa tiputti mutta nosti sitten käskystä, toisessa ei moittimista. Hyvä oli alku kuitenkin, ei muuta kuin treeniä lisää.