Ensimmäiseksi kuulumiset mettärintamalta taas pitkän tauon jälkeen;

Kuusamon metsäkokeessa 4.10 meitä oli edustamassa Ruuti. Päivän saldo oli hyvin yksinkertainen ; ei lintuja, ei tulosta.

Meidän koirien ensimmäiset kaer-kokeet olivat 18-19.10 Kajajoella ja suurin toivein sinne ennen kaikkea Colan kanssa lähdettiin. Tosin tiedettiin että Rocilla on myös mahdollisuudet onnistua jos vaan herra muistaa miten tilanteissa toimitaan. Koetilanne kun on aivan eri asia kuin treenit tutuissa maisemissa- ja tämä saatiin karvaasti todeta viikonlopun aikana....

Lauantai alkoi hyvin, Colalle pari mallikasta riistatyötä ja olipa jopa tuomari innostunut kehumaan että on paras bretoni mitä on nähnyt...Rocille taas sattui parit tilanteet peltopyillä mitkä eivät kestäneet seisonnassa ja sitten viímeisessä tilanteessa ei kestänyt Rocilla hermot ; perään mutta sallituissa rajoissa. Colan riistatilanteista ei saatu tiputusta aikaan eli edessä oli kylmän linnun nouto. Meidän idiootti varma noutaja oli käynyt linnulla 3 kertaa ja mallannut lintua suuhunsa mutta sinne se jäi!!!! Tosin kyllä kokeessa pitäisi olla semmoiset linnut että ne nyt on noutokunnossa mutta kantaahan ne suolistetutkin pitäisi. Samperin Cola....

Sunnuntaina osat vaihtuivat toisin päin ; Colalle sattui vaan niitä peltopyitä mistä ei saatu tilanteita loppuun asti ja Rocille ensimmäiseen hakuerään tiukka fasaani seisonta mihin koira sitten jumahtikin! Tipu oli niin lähellä että ei kestänyt herran hermo edetä vaan jumissa oltiin. Ja laulukuoroonhan tällä pääsee.... Seuraava viikko menikin hermoja keräillessä....

Silmätarkastukseen menimme 25.10 Sasun ja Miwan kanssa. Odotimme vahvistusta sille mitä olimme osanneet aavistella ; Sasu-sheltti on sokea. Yllätyksenä tämä ei tullut mutta saimme vahvistuksen sille ja ennen kaikkea tiedon että koiraan ei koske. Silmissä ei ollut mitään sellaista mikä aiheuttaisi jatkuvaa kipua. Miwan silmät olivat terveet. Nyt vaan sitten odotellaan kevättä ja lonkkakuvauksi näiden neitien osalta.

Cola starttasi Tellun kanssa Lapinlahden kokeessa 26.10. Lintuja oli todella hyvin kokeessa ja tytöt saivatkin molemmat riistatöitä aikaiseksi. Myös Tellu vaikka Patu kyllä lähtiessä epäili vielä koiraansa- no eihän Tellu ole kuin 1,5 v mutta hyvin on koira toiminut. Cola päätti sitten jälleen tehdä kokeissa jotain sellaista mitä ei ole vielä eläissään kokeillut ; paukkunouto!!! ja jälleen ilman tulosta kotiin... Tellun ei olisi kyllä tarvinnut tässä asiassa matkia Colaa... ja myös Tellu ilman tulosta...

Onneksi sentään joku saa jotain aikaan. Kotkan kokeessa 1.11 Sulo sai sen mitä olemme odottaneetkin! Avo 2-tulos on herralla plakkarissa. Me muut koitamme saada myös jotain aikaan mutta nyt on sentään valoa tunnelin päässä jo näkyvissä ;)

Agilityä ollaan käytä harrastelemassa tämän kaiken keskellä silloin kun aikaa on vaan riittänyt. Qira on ollut pois pelistä jo reilut 2 viikkoa kun pikku neiti aloitti ensimmäisen juoksunsa. Maanantaisin olen käynyt vetämässä Kiuruvedellä aloittelijoiden/ jo hieman osaavien ryhmää ja sitten näiden jälkeen ottanut lyhyttä pätkää omien kanssa. Iisalmeen "omiin treeneihin" ajelimme viime viikolla parin kuukauden tauon jälkeen kun ilmoitin Robin ja Papun Kajaanin kisoihin 1.11. Robin ilmoittaminen arvelutti mutta kun selkä oli lihasrevähdyksen jälkeen kestänyt ihan hyvin niin ajattelin että koira on parantunut. Toisin kuitenkin oli. Ensimmäinen rata oli puolessa välissä kun Robi alkoi kiertää hyppyjä mutta kaikki muut esteet suoritti vauhdilla. Radan jälkeen näkyi selvästi taas oikean takajalan ontumista ja toinen startti sai jäädä. Selkälihas meni ihan kuumaksi ja edessä taitaa olla aikalailla pitkä sairasloma agista. Mutta onneksi koira pystyy liikkumaan maastossa ja kotona normaalisti!

Papun edelliset kisat olivat elokuussa niin oli tosi kiva päästä radalle pitkästä aikaa. Papu teki ensimmäisellä radalla sen mitä se osaa ; suoritti radan loppupätkän puhtaasti maaliin vaikka mamma unohti radan ja oli koiraa pari estettä takana. Huh, kiitos Papu. En ole ikinä ennen unohtanut näin totaalisesti rataa kisoissa mutta kait se ikä tekee tehtävänsä...Tuloksena siis 0 ja sijoitus kolmas.

Toinen rata menikin sitten minun piikkiin eikä edes Papu pystynyt sitä paikkaamaan kun seison suoraa edessä... kieltohan siitä tuli ja tämän jälkeen kokeilimme vaan omia rajoja radalla. Toinen kielto tuli kun lähetin Papun pujottelemaan ja neiti aloitti väärältä puolelta... ja kolmas kun olin jälleen koiran edessä....alokasmaisia virheitä...mutta oli radassa hyvääkin : hyppypätkät menivät hyvin ja vauhdilla kun menimme sillä kaikki tai ei mitään periaatteella. Eli ei muuta kuin lisää rajoja hakemaan parin viikon päästä Varkauteen.

Qira aloitti myös näytelmä uransa 2.11 Kajaanissa pentuluokassa. Arvostelu on erinomainen ja ennen kaikkea olin onnellinen kun koira oli oma hölmö itsensä sekä kehässä että kehän ulkopuolella. Juostessa tuli muutama loikka ilmaan mutta pääsääntöisesti mentiin ravilla ja arvostellessa Qira jaksoi seistä paikallaan kuin isot tytöt. Ja tuomaria ei tarvinnut väistellä. Tuloksena kunniapalkinto.

Qiran veli Köpi oli myös mukana ja Köpi esiintyi erinomaisesti handleri Arin käsissä. Köpi sai myös lupaavan arvostelun. Hieman vanhempaa kaartia porukassa edustivat Van`t Passant Cooper eli ystävien kesken Jekku jonka lupasin esittää. Poitsu menikin hienosti, tuloksena paras uros ja serti. Papu oli myös hakemassa sitä viimeistä sertiään minkä saimmekin kotiin viemisiksi. Ei siis hassummin kun meidän autossa oli 3 koiraa ja saldona 2 sertiä ja ipanalle vielä kunniapalkinto. Kiitos Emmi, Mikko, Kari ja Ari mukavasta päivästä. 

Tässä olikin kaikki tällä erää, yritämme saada taas jotain aikaan seuraavien viikkojen aikana....Mutta on ihanaa kun on lunta!