On ollut taas semmoista hulinaa ja vilinää tämä kuukausi että ei ole ehtinyt kunnolla kissaa sanomaan, mutta mutta... ollaan me jotain tehtykin.

Heti kuun alussa olimme Colan ja Papun kanssa Oulussa kisaamassa. Papun tulossaldo oli todella laiha- en tiedä mikä koiraan menee kisapaikalla kun vauhdista putoaa puolet pois! Ihanne aika ei riitä ja tuntuu kuin yrittäisit vetää kivirekeä perässä kun vertaa siihen millainen Papu on treeneissä. Cola on taas sitten aivan päinvastainen tapaus. Treeneissä Cola aivan kuin säästelee ja kisoissa painaa menemään sitten senkin edestä. Tuloksena ekalta radalta 0, sijoitus 4. Toiselta radalta oli se 0-tulos myös tulossa mutta se alkoi maistua ohjaajan suussa hyvälle liian aikaisin. En muistanut sitten ohjata koiraa radan loppuun ja niinhän siinä kävi sitten että Cola valitsi sen väärän esteen minne mennä...no ihan hyvä muistutus taas "kuolevaisuudesta"...

Seuraavat kisat onkin ensikuun puolella, siellä yritämme parantaa viime kerran vipoja. Sitä ennen pääsemme Aaltosen Mikon koulutukseen, katsotaan nyt ketkä koirat sinne pääsee kun Papun juoksua tässä koko ajan odotellaan....

Fasaaneilla ollaan matkailtu säännöllisesti. Qira seisoo kuin seinäkello ja on todella röyhkeä seisoessa lintua todella läheltä. Qira on sitä mieltä että etpä ainakaan karkaa. Pinna on kasvanut hyvin ja takapuoli painuu kenttään ihan kiitettävästi linnun lähtiessä. Rudi on kasvatellut pinnaa vielä "hallituissa" olosuhteissa. Papusta ei ole ollenkaan kiva olla näiden junioreiden kanssa maastossa kun saa etsiä linnut ja sitten toiset saa mennä sinne kanssa. Papu on saanut sitten hoitaa tilanteet loppuun kun ipanat on käyneet fasupalaan tutustumassa. Robi on kunnostautunut myös ja herran ego on kasvatut kerrostalon verran kun on huomannut että kyllä hänkin osaa.

Colan ipanat viettivät myös 1-vuotis syntymäpäiviään 18.2. Niki teki Tintille = Qira oman kakunkin. Mietti tarkkaan joko Qira olisi niin iso että sillä voisi jo ratsastaa....Lintumetsällä tämä kaksikko on käynyt kotimetsässä jo pitkän aikaa yhdessä ja on Qira sen verran etevä että osaa tuoda lumipallo pupujakin kotiinkantona myös. Nämä laitetaan leikkimökkiin yöksi että eivät karkaa yön pimeinä tunteina.

Nuka, Toca ja Roci ovat talven aikana vanhentuneet silmissä. Jokainen on saanut iän tuomaa hopeaa ja kahdelta vanhimmalta, Nukalta ja Tocalta on alkanut kuulo mennä. Meille saa tulla sisälle niin että tämä kaksikko ei tiedä mitään. Tosin ovikelloa ei silloin pidä mennä soittamaan   

Retkujengi kokoontui taas perinteisesti kevään koulutusviikonloppuun 20-22.2 Rautalammille. Pari päivää vietimme maastossa koirien kanssa ja illalla mietimme uusia kiemuroita koulutuksen saloihin. Kiitos jälleen Jarille että olit ryhmänvetäjänä.

Kuluneen kauden menestyneet palkitsimme myös. Soile ja Otto sekä Ville ja Sulo saivat valionarvo pystinsä, Patu & Tellu ja Tomi & Ruuti palkintonsa nuorten luokan koetuloksista. Kiertopalkinnot menivät Soilelle ja Otolle sekä Tomille ja Ruutille. Lisäksi jokainen kasvattaja tarvitsee taakseen ihmisiä jotka tekevät sitä hiljaista ja pyyteetöntä työtä kasvatustyön eteen kannastumalla eteenpäin ja jakamalla ilot ja ennen kaikkea auttavat sen vaikean hetken yli - on ystävä johon voit aina luottaa. Näitä ihmisiä me tarvitsemme ja niin aloitimme heidän muistamisensa Luottopakki- palkinnolla. Ensimmäiset Luottopakki-palkinnot saivat Soile ja Ari. Toivottavasti saamme jakaa näitä muistamisia jatkossa vielä monet kerrat.

Vicky piipahti myös käydä näyttelyssä helmikuun aikana eikä hassummin neiti näytellytkään. Meni juniori voittamaan avoimen luokan nartut ollen siis paras narttu ja saaden sertin  Eikä Vicky mennyt rotunsa parasta huonolle koiralle häviämään - sehän oli ihan oma elinkumppani Taavi joka vei koko potin kotiin. Onnittelut vielä Marialle palkintopöydän putsaamisesta. Kaksi koiraa ja kaksi sertiä, voittajan on helppo hymyillä....

Nyt vaan sitten jännäillään tulevat viikot koiranetin ääressä odotellen lonkkakuvaus tuloksia. Meneehän se talviloma niinkin...